Komentojonot ja makrot

Komentojonot

Komentojonojen tarkoitus on helpottaa ja nopeuttaa usein tapahtuvien komentoko konaisuuksien suorittamista. Komentojonolla ymmärretään komentojen ja niihin annettavien vastausten asettamista jonoon. Komentojonot voidaan sijoittaa:

  • alasveto- ja näppäimistövalikoihin toiminnolla tai tekstieditorilla valikkotiedostoa muokaten

  • työkaluriveihin ja kuvakevalikoihin tekstieditorilla valikkotiedostoa muokaten

  • makroihin, jotka ovat tekstitiedostoja sisältäen halutun määrän komentojonoja.

Monipuolisimmat mahdollisuudet automatisoida toimintoja on luoda K-ohjelmointikielellä tehtyjä ohjelmia. K-ohjelmointikieltä käsitellään omassa oppaassa, joka on ladattavissa päivityspalvelustamme.

Komentojonojen rakenne

Komentojonoissa käytettävät erikoismerkit ovat seuraavat:

  • ^# – Vastaa Enter -näppäimen painallusta. Merkkiyhdistelmää tarvitsee käyttää ainoastaan komentojonon lopussa, jolloin se aktivoi komentojonon ajon. Komentojonon keskellä eri osien erottamiseksi keskenään käytetään välilyöntiä. Tästä poikkeuksena on keskellä komentojonoa tekstitiedon syöttö, jolloin Enterin merkkinä tulee käyttää ^#-merkkiä (välilyönnin ohjelma tulkitsee tällaisessa tapauksessa tekstiin sisältyväksi välilyönniksi).

  • ^? – Käyttäjältä kysyttävän tiedon osoittava merkki. Kun ohjelma komentojonoa suorittaessaan löytää tällaisen merkinnän, kysytään käyttäjältä vastaus siihen kysymykseen, mikä on vuorossa. Näin ollen, jos komentojonossa on viivan piirto ja sen jälkeen on ^? -merkki, kysytään käyttäjältä viivan alkupistettä.

  • ^& – Käynnistää komentojonon uudelleen alusta. Tätä merkkiyhdistelmää käytetään siis silloin, kun halutaan komentojonon käynnistyvän aina alusta uudelleen. Merkkiyhdistelmää tulee käyttää ainoastaan sellaisissa komentojonoissa, jotka voidaan keskeyttää. Tällaisia komentojonoja ovat ne, joissa on jokin pysähdyspaikka (eli kohta, jossa kysytään käyttäjältä syöte). Jos ^&-merkintää käytetään, ei komentojonon perässä tarvitse olla ^# -merkintää.

  • ^E – Keskeytysmerkki. Vastaa Esc-näppäimen painallusta. Merkkiä käytetään komentojonon alussa silloin, kun halutaan varmistua siitä, että komentojonon käynnistyessä ohjelma on pääkomentotasolla.

    Huom! E-kirjain tulee kirjoittaa isolla kirjaimella!

  • ^K – Tutkii, onko elementti valittuna tartuntamuokkaukseen. Jos on, ^K-merkkiä mahdollisesti seuraava ^E^E-sekvenssi ohitetaan.

  • | – Putkimerkki eli läpinäkyvän komennon merkki. Jos komentojonon halutaan käynnistyvän kesken toisen komennon käytön läpinäkyvästi, käytetään |-merkkiä. Merkin jälkeen annettavan komennon tulee luonnollisesti olla sellainen, joka voidaan antaa läpinäkyvästi.

Tehdään komentojono, joka tuo SYM1 -nimisen symbolin käyttäjän näyttämään paikkaan, skaalauskertoimilla 1 ja 1 ja kulmaan 0. Komentojonoa tehtäessä kannattaa käydä komentojonon toiminnot manuaalisesti läpi (eli mitä halutaan automatisoida). Esimerkin toiminnot olisivat seuraavat:

Toiminto 

Komentojono

Symboli-komento

SYMBOLI

Hae-toiminto

HAE

Symbolin nimen syöttö

SYM1

Kohdistuspisteen syöttö

^?

Skaalauskertoimien syöttö (x ja y)

1 1

Symbolin kulman syöttö

0

Lopuksi komentojono päätetään ^# -merkillä. Komentojono muodostuu siis seuraavanlaiseksi:

 SYMBOLI HAE SYM1 ^? 1 1 0^#

Jos sama komentojono halutaan saada toistumaan, vaihdetaan ^#-merkki ^&-merkkiin:

 SYMBOLI HAE SYM1 ^? 1 1 0^&

Komentojonossa ei välttämättä tarvitse olla vastausta kaikkiin kysymyksiin. Komentojono voidaan katkaista kesken ja antaa käyttäjän huolehtia komennon viemisestä loppuun. Näin ollen esimerkiksi komentojono VIIVA^# käynnistää viivan piirto -komennon, mutta sen jälkeen komennon suorittaminen menee aivan kuin komento olisi annettu näppäimistöltä. Samoin, jos haettavassa symbolissa on useita kehote attribuutteja, joiden arvoja siis kysytään symbolia haettaessa, ei niille tarvitse varata ^?-merkintää.

Siis seuraavat komentojonot ovat toiminnaltaan samanarvoisia:

 VIIVA^#

 VIIVA ^? ^?^#

Tarkempi kuvaus komentojonojen rakenteesta, katso Lisäkäsikirja.

Makrot

Makro on tekstitiedosto, joka sisältää komentojonoja. Makro käynnistetään aivan kuten komentokin antamalla sen nimi. Makro voidaan käynnistää valikosta kirjoittamalla sinne komentojono, joka sisältää makron nimen.

Makroja voidaan luoda kirjoittamalla niitä tekstieditorilla. Makrot ovat tekstitiedostoja, joten jos niitä luodaan tekstinkäsittelyohjelmalla, tulee muistaa tehdä tallennus nimenomaan tekstimuodossa, ei kyseisen ohjelman omassa tallennusmuodossa.

Makrotiedostoja koskevat seuraavat säännöt:

  • Makrotiedosto on tekstitiedosto, jonka nimen loppupäätteen tulee olla MAC.

  • Tiedoston nimenä ei voi käyttää sisäisten komentojen nimiä, koska ohjelma käynnistää aina ensisijaisesti komennon ja hakee makrohakemistosta kyseisen nimistä makroa tai K-ohjelmaavasta jos sen nimistä sisäistä komentoa ei löydy.

  • Makrotiedostossa kommenttimerkkinä käytetään puolipistettä rivin alussa, esimerkiksi:

    ; Tämä on makron kommenttirivi.

Makrojen käyttö

Makro käynnistetään kuten komennotkin syöttämällä sen nimi joko näppäimistöltä tai sijoittamalla se valikoihin. Esimerkiksi aloitus.mac -niminen makro voidaan käynnistää seuraavilla tavoilla:

  •  Näppäimistöltä: >aloitus

  •  Alasvetovalikosta: "&Aloitus", "^E^Ealoitus^#", "(opastemerkkijono)"

  •  Tekstivalikosta: Aloitus =aloitus^#

  •  Näppäimistövalikosta: ”F1”,”aloitus^#”

  • Makro, joka asettaa erilaiset tekstin asetukset sopiviksi ja kysyy sen jälkeen käyttäjältä tekstin paikan ja sisällön, mutta asettaa tekstin aina vaakasuoraan (oikeassa reunassa olevat kommentit eivät kuulu makrotiedostoon):

    Korkeuden asettaminen 5 mm:ksi:

    TEKSTIAS KOKO 5^#

    Kallistuskulman asettaminen 0°:

    TEKSTIAS KALLISTUS 0^#

    Asemoinnin asettaminen keskitetyksi:

    TEKSTIAS TASAUS KESKITYS^#

    Tekstityylin asettaminen ISO-nimiseksi:

    TEKSTITYYLI VAIHDA ISO^#

    Tekstin piirto käyttäjän näyttämään paikkaan nollakulmassa (vaakasuoraan) annetunsisältöisenä:

    TEKSTI ^? 0 ^?^#

Tarkempi kuvaus makrojen rakenteesta, katso Lisäkäsikirja.